19.11.2013

Elämäni ruuhkaisin vuosi

Piti kirjoittaa tasan viikko sitten, että tässä se nyt on paketissa elämäni ruuhkaisin vuosi. Silloin tasan vuosi sitten palasin Kakkosen hoitovapaalta töihin. Äidin vuoden ja kahden kuukauden ikäinen "Dinosaujus" aloitti hoitouransa ja meidän perheellä alkoi erilainen arki.  Sanan kaikissa merkityksissä.

Vuosi on mennyt suunnilleen näin:

Palasin töihin 13.11. Alle viikon päästä työpaikallani aloitettiin yt-neuvottelut, joiden irtisanomiset saattoivat kohdistua vain minuun. Sain irtisanomispaperin mukavasti joululahjaksi 21.12. Tästä alkoi ammattiliiton ja työnantajan välinen korvausvaatimus-vastine -ralli. Tämä päättyi tuloksettomana. Kiistan kohteena ollut määräaikainen jatkoi töissä ja minä sain lopulta liiton tuen ja oikeusturvakeskuksen päätöksen asianajokuluihin. Vuoden vatuloinnin jälkeen asian kimpussa jatkaa nappisilmäinen juristi, mutta perusasia ei ole matkan varrella muuttunut. Olen oppinut ihan helvetisti työlainsäädännöstä, juridiikasta noin yleensä ja ihmisistä.

Sain tammikuun alussa nykyisen paikkani. Aloitin helmikuun lopussa. Paikka vakinaistettiin lokakuun alusta. Olen jälleen oppinut paljon, mutta positiivista alkua on seurannut timoräty -tyyppinen painajainen, koska esimieheni on haasteellisin työurallani tapaamani henkilö. Olin viime viikolla työhaastattelussa. En kylläkään tiedä, mitä haluan.

Kakkonen sairastui kolmantena tarhapäivänään ripuliin, joka kesti 22 päivää. Vuoteen mahtui yhteensä kuusi korvatulehdusta joihin määrättii 9 antibioottikuuria. Titaanipätkien asennus syyskuussa tuntuu helpottaneen tilannetta. Kop kop, hän koputtaa puuta.

Kesäkuussa vietin Kakkosen kanssa kolme päivää sairaalassa bronkiittia taltuttaen.

Ykkösellä on ollut vain napakka noro ja juuri parhaillaan vesirokko. Kakkosella on ollut muistaakseni noron lisäksi kaksi muuta vatsatautia.

Itse onnistuin tukkimaan molemmat surullisenkuuluisat nikamavaltimoni toukokuussa. Lepäilin sairaalassa muutaman viikon, jonka jälkeen oli useamman viikon sairasloma, jolloin piti ottaa iisisti. Jatkoin lasten retuuttamista ja perheen sisäisenä projektipäällikkönä toimimista ilman muutosta. Jouduin lopettamaan urheilun ja sain tekosyyn velttoilullle.

Mies päätti tehdä normityön, päivystysten ja yksityisvastaanoton lisäksi lisätöitä. Tai sairaala velvoitti. No comments.

Olen ollut mukana vanhempainyhdistyksen toiminnassa ja järjestämässä noin viittä erilaista tapahtumaa vuoden aikana. Luulin pääseväni hallitusnakista eroon syyskuussa, mutta poistuin kokouksesta puheenjohtana. What the hell happened?

Lapin huuman seurauksena mieheni ja hänen perheensä päättivät ostaa eräästä tunturikylästä mökin vastoin minun tahtoani. Käsirahan maksamisen jälkeen mökki osoittautui pommiksi (mitä minä sanoin!). Menetimme osan käsirahasta epäselvien sopimuskuvioiden vuoksi. Minä en saanut kertaakaan sanoa ”mitäs minä sanoin”. Paitsi tässä.

Olen juhlinut parit häät ja osallistunut veneen ostoon sekä kalastanut paljon.

Ruuhkaa oli ruudullakin.

Suurin osa ystävistäni puhuu minulle edelleen, vaikka olen ollut em. syistä johtuen luokattoman huono yhteydenpitäjä tai olen jokaisella tapaamiskerralla oksentanut uuvuttavaa valitussoppaa käytännössä muistamatta kysyä ”mitä sulle kuuluu?”

En ole katsonut vuoden aikana yhtään kokonaista elokuvaa, kokonaista jaksoa lempisarjoista tai noin varttia pidempää pätkää telkkarista. Olen lukenut luokattoman vähän ja olen täysin vieroittunut paikallisesta sanomalehdestä. Jos joutuisin juuri mut sivistystenttiin, pärjäsin huonommin kuin keskimääräinen missi. Sen sijaan tiedän edelleen lähes tapettikuvion tarkkuudella, millaisia taloja tässä kaupungissa ja lähikunnissa on myynnissä.

Entisenä etuaikailijana olen nykyisin kroonisesti kaikkialta myöhässä. Tästä ja jälleen em. seikasta johtuen osaan pyytää nykyisin erittäin sujuvasti anteeksi käytöstäni – myöhästymistäni – huolimattomuuttani – unohtamistani.

Noin. Eihän se nyt niin paha ollutkaan!

20 kommenttia:

  1. No huh huh, eipä voi muuta sanoa! Mulla on kyllä tosi leppoisaa tuohon verrattuna.

    Tämä oli ehkä sun versio otsikosta Sankaritarina..? ;)

    Tsemppiä yhä edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan tää ollut vähän huh huh, mutta kaikkeen näköjään sopeutuu : ) VAikka tämä onkin tämmöistä oman hännän nostoa niin en mä miksikään sankariksi ala. Kukin taaplaa omassa kontekstissaan :)

      Mua muuten vesirokkoilun takia harmittikin tuo Sankaritarinan missaus. Täytyy käydä edes lukemassa niitä.

      Poista
  2. Kyllä tosiaankin, tämä on postauksen arvoinen vuosi. Mutta kuka on kieltänyt sanomasta "mitä minä sanoin"? Sinun pitää se sanoa, ehkä jopa pari kertaa, kaikille asianosaisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on ollut blogi, missä märehtiä :)

      Mieshän se tietenkin kielsi. Sanoi, että kaikki tietävät sen kuitenkin.. Mutta kyllä minä olen täällä kotona aiheesta maininnut..

      Poista
  3. Mitähän se sun mies ajattelee, kun ottaa tollasessa tilanteessa lisätöitä? Ei ainakaan perhettään, anteeksi suora kommentti. Lyhennetty työaika olis ollut se oikea ratkaisu IMO.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti se ei ole aina miehestä kiinni. Sairaala voi myös määrätä hommiin erikoisalalla, jossa ei ole liikaa porukkaa. Siellä ei valitettavasti niin vaan lyhennellä tai sanota ei. Harmillisesti kun lähes koko porukka on vielä samassa liemessä. Perhe ja pienet lapset.
      Oliskin helppoa, jos mies olisi omatunnoton kusipää niin sille voisi tästä vielä enemmän marmattaa. Harmillisesti se on aika hyvä tyyppi, jonka omatunto kolkuttaa koko ajan..

      Poista
  4. Postaus eti kyllä jalat suusta. Huhhuh! Ihana, että olette selvinneet :))!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikesta selviää!! On meillä ollut aika kivaakin :)

      Poista
  5. Mutsien kymppi! Olen niin onnellinen, että tapasin mm. sinut sen kautta :) toivon ruuhkattomampaa tulevaisuutta sinulle koko sydämestäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Juoksinkin paljon ennen stoppia! Oli kiva tavata sut ja kaikki! Ruuhkaa varmaan riittää vielä hetken, mutta jos pääosin positiivisissa tunnelmissa päästäisiin seuraavat vuodet..

      Poista
  6. Apua. Hengästyttää pelkkä lukeminen. Vai johtuuko se tästä tämän päivän sairastuvan johtamisesta ja askarteluohjaajan tittelistäni ja siitä, että heikottaa itseäkin? No joka tapauksessa, tsemppiä jatkoon, ei varmaan pikkuruuhka tunnu miltään näiden jälkeen (eikä mulla se, että kuopus leikkasi juuri reiän minun lempparipaitaani, joka on siis päälläni... Aina ei voi voittaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota happea! :) Kiitos tsempistä. Sitä tarvitaan selkeästi sielläkin. Lempipaidan leikkaus menee kyllä ehdottomasti katastrofilistan kärkeen.

      Poista
    2. Heti tulee mieleen kun sisko lähetti tänne kauas toiselle puolelle maailmaa ihanat marimekon t-paidat pojille, ja kun silmä vältti, isompi heti oli tomerana saksilla leikannut ne niskalaput pois "kun kutittavat" - ja siinä samalla ison palan itse paidastakin... Tästä on jo niin monta vuotta että nyt jo naurattaa mutta kyllä silloin itketti ihan oikeasti!

      Poista
  7. No huh! Ehka seuraava vuosi ei ole ihan yhta ruuhkainen...

    VastaaPoista
  8. Tehokas sinä. Hyvä sinä!

    Ja entinen etuaikailija allekirjoittaa lopun täysin - saatanpa joskus kirjoittaa aiheesta. Joskus aion taas olla ajoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä! En niin tehokkuudesta tiedä, tämän vuoden tähdet nyt sattuivat olemaan tässä asennossa..

      Poista
  9. Huh, aikamoista tykitystä! Ja se mökki, VOI EI!!!!

    Hyvin sä vedät, jaksaa jaksaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksaa, jaksaa! Se mökki on tosiaan VOI E!!! Mutta ainakin voin todeta, että kerrankin mun intuitio ja järki oli balanssissa jonkun asian suhteen :)

      Poista