11.5.2013

Entä jos äiti sairastuu

Aika monessa perheessä arki menee kaaokseen, kun yksi tai useampi lapsi sairastuu. Se on kurjaa, väsyttävää ja siinä kärsii asianomaisten lisäksi työt ja hoitohommiin joutuva lähipiiri. Kaikista kurjinta on nähdä pienen ihmisen kipu ja hätä. En osaa kuvitellakaan, miltä tuntuisi, jos lapsi sairastuisi vakavasti.

Aika nopeasti kuitenkin huomaa, että homma eli kokonaisuus nimeltä perhe, joutuu todelliseen kaaokseen, kun perheessä sairastuu äiti. Terveisiä vaan Taysista, meillä on nyt palikat sekaisin.

Oli nimittäin se flunssa, joka ei meinannut jatkua, ja joka esti juoksemisen. Jo ennen flunssaa oli pääkipu, joka kesti ja kesti. Luulin niiden liittyvän toisiinsa. Kävin hierojallakin, jos tämä olisi saanut jumiutuneet niskat kuriin ja pääkivun hellittämään. Ei auttanut, kipu paheni. Juoksin kuitenkin tosi kovan lenkin, koska ajattelin senkin helpottavan lihasjumia ja pääkipua. Seitsemän kilometriä kympin vauhdilla, hyvä minä. Ei auttanut. Seuraavanä päivänä Aviomies kyllästyi pikkurouvan mutinaan ja patisti kilauttamaan kaverille, eli neurologi-ystävällemme. Seurasi passitus päivystykseen ja ilta tutkimuksia komean neurologin ja vielä komeamman kandin tahdittamina.

Kun Herra Päivystävä Neurologi lopulta palasi CTC-varjoainekuvauksen kanssa luokseni, tajusin hänen ilmeestään nanosekunnissa, että kävi niin sanotusti ohraset. Päänsäryn aiheuttaa toisen nikamavaltimon tukos. Päähän menevistä neljästä rööristä yksi on pois pelistä. Minä taas olen pelistä pois viikkoja ja senkin jälkeen hieman erilaisessa tempossa.

Kun sain tiedon, ensimmäinen ajatukseni oli, onko kaapissa ruokaa lapsille ja miten ne pärjää. Seuraavaksi olinkin jos soittamassa lisäapuja. Sitten panikoin, miten mies pärjää kun sillä on tietysti juuri nyt päivystys ja kaikki. Ja etten nyt voi juosta sitä kutkuttavaa kymppiä. Ehkä neljäntenä taisin miettiä, kuolenko minä.

En kuulemma kuole, mutta tilanne on vakava. Tuli se kuuluisa stoppi. Makaan sairaalan osastolla ja vessaankin pitää mennä pyörätuolissa. Päätä särkee ja siellä tikittää aikapommi. Tukoksen aiheuttama hyytymä voi lähteä liikkeelle ja aiheuttaa Ison Kohtauksen. Aikamoista.

Päällimmäisenä on edelleen huoli muista. Ykösestä Ja Kakkosesta. Miten ne äidin ipanat pipanat pärjää, miten äiti pärjää ilman niitä edes vuorokauden. On aika eri asia olla poissa kotoa ansaitulla omalla ajalla vaikka Kiinassa kuin sairaalassa, jossa ajattelen koko ajan niitä, jotka eivät ole tässä ja joiden kanssa haluaisin olla. Tulee vähän erilainen äitienpäiväkin.

Jo nyt on selvää, että meidän ympärillä on mahtava joukko ihmisiä, ystäviä, jotka auttavat. Vaikka toivottavasti toivun tästä kotikuntoon viikossa, jatkuu toipuminen pitkään viikkoja, jos ei kuukausiakin. Paranemisen lisäksi valtava ponnistus tulee olemaan arki, jossa en voi heiluttaa tahtipuikkoa entiseen malliin ihan hetkeen. Mitä minä surenkin sitä eniten, että taakka siirtyy Aviomiehelle, anopille ja appiukolle.

Tää tuntuu kyllä huonolta vitsiltä.


42 kommenttia:

  1. Ei voi olla todellista! Pikaista paranemista ja toivotaan, että hoito onnistuu hyvin.

    VastaaPoista
  2. Voimia koko perheelle. Nyt vaan lepoa, kyllä ne kotona pärjää! Onneksi sulla on noin vahva tukiverkko, niin arki kyllä pyörii. Ei samalla tavalla kuin jos olisit itse paikalla, mutta pyörii se kunnes pääset taas kotiin. Tsemppiä!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kyllä se pyörii. Jotenkin se huoli on helpompi kohdistaa ulospäin eikä omaan vointiin.

      Poista
  3. Tämä pysäytti! Piti lukea ihan kahdesti ennenkuin tajusin mitä sanoit. Helpottavaa, että teillä on apujoukkoja olemassa. Keskity nyt kuitenkin lepäämiseen ja toipumiseen. Ison voimahalin kera, LQ

    P.S. Miten pystyit kirjoittamaan noin rauhallisen tekstin..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, täytyy vaan uskoa, että nyt oli tuuria. Rauhallisesti on helppo kirjoittaa, kun en varmaan edelleenkään tajua, kunka onnekas olen ja kuinka vakavaksi tämä voisi mennä.

      Poista
  4. Huh, mikä juttu! Onneksi pääsit ajoissa ja hyvään hoitoon! Kyllä ne pärjäävät, huoli vain itsestäsi vähän aikaa! Tsemppiä ja hyvää äitienpäivää supermutsille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvää äiitenpäivää sinnekin.

      Poista
  5. Voimia !
    Ja nyt tosiaan sitä lepoa ja paranemista rauhassa. Kotona pärjäävät varmasti ja kyllä pienetkin lapset ymmärtää kun äiti on oikeasti kipeä.
    Hyvää äitienpäivää kaiesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kyllä ne pärjäävät, paljon paremmin kuin uskonkaan. Sitä vaan haluaa olla niin korvaamaton : )

      Poista
  6. ohhoh! Olipa pysäyttävä uutinen, eihän tuollaista pitäisi tapahtua tässä iässä, eihän? Nyt vaan paljon rutkasti lepoa, ja onneksi pääsit hoitoon ihan heti, eikä vasta sitten jos se tukos sieltä jonnekin liikkuu. Se nyt olisi ollut vielä kamalampaa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa juurikin tämä, nikamavaltimon dissekaatio, on toki harvinainen, mutta tapahtuu yleisemmin nuoremmille kuin tyypillinen aivoinfarkti. Ja ihan totta, jos tukos olisi liikkeellä, en edes halua ajatella, mitä olisi voinut tapahtua.

      Poista
  7. Mä oon kans ihan sanaton. Ihan käsittämätön juttu. Hurjasti tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia sinne! Onneks, onneks, onneks oot hyvässä hoidossa ja pääsit sinne ajoissa. Halaus täältä.

    VastaaPoista
  8. Voihan hitto, tää kuulosti tässä jopa pahemmalta. Ymmärrän hyvin sun huolen, mutta kyllä ne pärjää. Nyt huolehdit itsestäsi vain. Lepoa! Ja täältä lämpimiä ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kyllä ne pärjää. Mähän tietysti salaa toivon, ettei pärjäis. Olisin korvaamaton : )

      Poista
  9. Tää on jotenkin niin kauhea juttu, osuu turhan lähelle tätä niskajumipäänsärkyvankia. Olen nyt lukenut tämän vissiin kolme kertaa ja FB viestin ehkä viisi, enkä oikein vieläkään sisäistä. Päivittelen vain Insinöörille ja poden kamalaa sympatiaa. Voimia, voimia, voimia, vaikka niitähän sulla onkin koko kylän edestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä arvaan, että nyt kaikki jolla on pääkipuja ja niskat jumissa pohtii just tota. Niinhän itsekin tein ja kuvittelin kivun olevan lihasperäistä. Mutta kipu alkoi olla niin raju, että sen eron kyllä lopulta huomaa jos kaikki ei ole kunnossa.

      Poista
    2. Vielä. Älä siis maalaa piruja seinälle. Sä oot taatusti iskussa!

      Poista
  10. Lämpimiä paranemisajatuksia myös täältä! Kyllä ne kotijoukot ihan varmasti pärjää, nyt vaan lepoa ja keskityt toipumaan.

    VastaaPoista
  11. Hui, hurjaa! Itsekin niin usein laittaa päänsäryn vain niskajumien piikkiin... Onneksi pääsit hoitoon ajoissa, tsemppiä ja pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voin vaan sanoa, että sen eron kyllä lopulta huomaa. Ainakin mulla niskasärkyihin auttaa lääkkeet, venyttely, lepo jne. Tämä kipu ei reagoinut mihinkään..

      Poista
  12. Ihan hurjaa! :( Onneksi sinut passitettiin hyvään hoitoon. Lapset on sitkeitä sissejä, kyllä ne pärjää. Ja äidit ne vasta onkin, voimia paranemiseen! Peukut on pystyssä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä tämä tästä! Mun onkin pitänyt laittaa sulle vielä viestiä niistä Kymppi-treffeistä, mutta se nyt jäi, samoin kuin treffit. Mutta katsotaan, jos pääsisin katsojaksi tsemppaamaan muita mutseja.

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Voi herrnjösses. Juuri kuulin viime vkolla mieheni työnantajan aivoinfarktista. Herralla ikää about 40v ja hoikka yms.Kovasti kuulemma kuitenkin paineita ollut hänellä firman kanssa ja omassa elämässä josko sillä osasyy.

    Jos olo tuntuu korvaamattomalta niin oma pomoni kehoittaa aina tekemään vesilasi-testin. Täytä vesi lasilla ja työnnä sormesi lasiin. Jos veteen jää kuoppa piistettuasi sormen...olet korvaamaton ;)

    Tsemppiä!!! ja ihanaaäitienpäivää.

    ivf-mama

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, niitämtarvitaan. Teknisesti mulla ei ole vielä ollut infarktia eikä kyseessä ole ihan tyypillinen tukos vaan suonen dissekaatio, liuskottainen repeämä. Jos tämä etenisi lisä, oireet olisivat kylä infarktimaiset. Mutta saman sarjan tilannne toki.

      Hyvä oli vesilasitesti!

      Poista
  15. Hyvä, että menit lääkäriin! Lepoa, vaikka se varmaan tuntuu hankalalta. Ja voimia paranemiseen. Kuinka pitkällä sairaslomalla olet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sairasloman pituus selvinnee tänään tai huomenna kun tehdään uusi magneettikuvaus ja tilanteen eteneminen selviää.

      Poista
  16. Hurja juttu, paljon voimia ja lepoa! Olet sellainen sinnikäs selviytyjä että varmasti ponnistat pinnalle. Taas kerran, kiitos länsimaiselle lääketieteelle, apu ja asiantuntijuus on lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Ihan totta, onneksi apu on lähellä ja Tampereella on erityisen hyvä aivovenkiertohäiriöiden hoidon taso. Kyl tää tästä..

      Poista
  17. Huh, hurjaa! Kovasti tsemppia ja voimia tahan kaikkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemityksestä, kaikki tulee tarpeeseen.

      Poista
  18. Hui sentään. Koitahan parantua.

    Vakilukija-Anna

    VastaaPoista
  19. Voimia koko teidän perheelle! Hurja juttu tämä ja veti kyllä hiljaiseksi tämä uutinen. Olen lukenut blogiasti jo aikaisempien blogien aikaan. Kiitos kun kirjoitat. Toivon ja rukoilen puolestasi ja teidän perheen puolesta, että tulet pian kuntoon. ystävällisyydellä, marionilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos kommentistasi blogiin liityen. Taidan ottaa rukouksetkin ilolla vastaan.

      Poista
  20. Täältä myös sydämen täydeltä paranemista edistäviä ja huolta vähentäviä halauksia <3 Kyllä tämä ikävä uutinen ainakin pisti ajattelemaan, että meidän äitienkin tulee pitää itsestämme huolta koska vaikkei tavallaan korvaamattomia ollakaan niin tavallaan kuitenkin ollaan, lapsella kun on vain yksi oikea äiti jota voi joku muu "sijaistaa" hetken muttei loputtomiin. Onneksi sinulla on hyvät apujoukot, säästä voimia nyt vain paranemiseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä täällä kovastinyritetään päästä äidiksi lapsille. Nyt on kyllä apujoukot paikallaan, vaikka nekin väsyy tässä ruljanssissa.

      Poista
  21. Veit taas jalat suusta.. Huoli muista, kun itselle sattuu jotain. Tämä pysäytti. Pikaista paranemista ja voimia koko perheelle!

    -Lissu

    VastaaPoista
  22. Kiitos. Huoli on helppo kanavoida toiseen ennemmin kuin itseen. Se on varmaan selviytymiskeino.

    VastaaPoista